“Paras grafiikka on vielä tekemättä”

Graafikko Hannu Kyyriäinen haluaa levittää infografiikan ilosanomaa vaikka yksi keskustelu kerrallaan. Minulla oli ilo keskustella hänen kanssaan infografiikasta ja graafikon työstä.

35-vuotiaan Hannu Kyyriäisen grafiikat ja kuvitukset ovat tuttuja Suomen Kuvalehden lukijoille seitsemän vuoden ajalta. Sitä ennen hän työskenteli Aamulehdessä ja Kalevassa. Koulutukseltaan Kyyriäinen on taiteenmaisteri Lapin yliopistosta, jossa hän opiskeli graafista suunnittelua.

Infografiikan Kyyriäinen määrittelee seuraavasti:

"Hyvä infografiikka auttaa lukijaa ymmärtämään aiheen selkeästi. Erinomaisessa grafiikassa on myös tutkittavaa ja syvyyttä."

Kyyriäinen ei paukuttele henkseleitä, vaikka aihetta olisi. Menestystä on tullut kansainvälisesti arvostetussa Malofiejin grafiikkakilpailussa, josta Kyyriäinen on ainoana graafikkona Suomesta pokannut kolmeen otteeseen pronssia.

– Se paras grafiikka on vielä tekemättä! Sitä voi ajatella työn tekemisen ideologianakin.

Muovin matka grafiikaksi

Työprosessi ei tapahdu niin suoraviivaisesti kuin teoriassa monesti esitetään. Poikkeuksiakin Hannu Kyyriäisen mukaan on, kuten Malofiejin grafiikkakilpailussa vuonna 2017 palkitun Muovin matka luontoon -grafiikan työmerkinnät osoittavat:

Kuva: Susan Heikkinen ja Hannu Kyyriäinen / Suomen Kuvalehti.

1. Toimittajalla oli juttuaihe ja idea, että yksi osa jutusta esitetään grafiikkana.

2. Suunnittelupalaveri, jossa idea täsmentyi ja karsittiin iso osa aineistoa – rajattiin kaikista vaarallisista aineista tarkastelun kohteeksi muovi ja miten se päätyy luontoon ja vesistöihin. Paikalla oli toimittaja, tuottaja, graafikko ja AD. Sovittiin roolitukset; mitä tehdään ja kuka tekee. (Työryhmään kuuluu usein myös valokuvaaja ja verkkotuottaja. Roolit menevät ajoittain ristiin, jos jollakulla on näkemystä aiheesta.)

3. Toimittaja teki juttua ja etsi tietoa, jotka hän toimitti aikataulun mukaisesti graafikolle. Työaikaa grafiikkajutun tekemiseen oli varattu noin viikko.

4. Graafikko luonnosteli aukeaman, jonka jälkeen toimittaja näki miten tekstit ja piirrokset asettuvat sivulle ja pystyi hakemaan tarvittavia lisätietoja.

5. Varsinaisen grafiikan tekemisen vaiheen aikana graafikko ja toimittaja olivat tiiviissä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa työn edetessä. Graafikko etsi vielä itsenäisesti lisätietoa.

6. Korjaus- ja lyhennyskierroksella tehtiin loppuviilaukset myös visualisointeihin. Testilukijat testaavat grafiikan ymmärrettävyyden ja selkeyden.

7. Viimeinen oikoluku. Joskus myös visuaalinen oikoluku.

Kyyriäinen kiittelee palkitun grafiikan osalta hyvää työryhmää, jossa jokainen teki omat tehtävänsä.

Printtigraafikosta animaattoriksi

Suomen Kuvalehdessä verkkosisältöjä on lähdetty kehittämään askel kerrallaan. Hannu Kyyriäinen on saanut kouluttaa itseään työn ohessa, aikaa on annettu niin uusien ohjelmien opetteluun kuin opintopäiviinkin. Se on tuottanut tulosta.

Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin koulutuksessa toimittaja Pauliina Penttilän kanssa syntyi verkkopainotteinen Minun rotuni -juttu, joka ylsi Suomen ensimmäisen Visuaalisen journalismin -kilpailun finalistien joukkoon.

– Sain tutulta graafikolta ja animaattorilta dna-prokkiksen kanssa opetusta ja paljon neuvoja, Kyyriäinen muistelee.

Video: Pauliina Penttilä ja Hannu Kyyriäinen / Suomen Kuvalehti.

Graafikon ohjelmaosaamiseen kuuluu Adoben Illustrator, Photoshop, InDesign, Premiere ja After Effects. Apuohjelmina Kyyriäinen käyttää eniten Exceliä, SketchUpia ja Google Earthia. Verkkografiikkaa tehdään myös käytettävissä olevien valmiiden verkkosovellusten avulla.

– Aina ei tarvitse olla niin kunnianhimoinen, kun on jokin ajatus, niin se monesti riittää. Sen puitteissa on tehty esimerkiksi yksinkertaisia animaatioita verkkoon, Kyyriäinen rohkaisee.

Verkkografiikan suunnittelu

Graafikon työ on muuttunut viime vuosina niin, että verkkografiikkaa suunnitellaan aivan työprosessin alkuvaiheessa, eikä kaikkein viimeisimpänä. Verkkotuottaja voi olla mukana jo ensimmäisessä suunnittelupalaverissa.

Nykyisin Kyyriäisen tehtävä onkin miettiä uusien projektien verkkototeutuksia, joiden tekemisen tapaa päivitetään jälleen ulkoasupäivityksen yhteydessä. Verkkografiikan tekeminen on jatkuvana kehityskohteena.

– Tulevaisuudessa alustalla ei ole niin väliä. On mielenkiintoista nähdä, miten verkkografiikka parhaiten asettuu kännykästä iPadin kautta desktop-tilaan, Kyyriäinen pohtii.

Erona Ylen ja Helsingin Sanomien toimituksiin Suomen Kuvalehdellä ei ole omaa koodaajaa, mikä sulkee pois esimerkiksi omien käyttöliittymien tekemisen.

Graafikon rooli toimituksessa

Nykyään graafikot ovat suurimmissa toimituksissa osa journalistista toimitusta. He tekevät myös itsenäistä tiedonkeruuta. Hyötynä voi olla se, että graafikko tunnistaa aineistosta parhaiten mikä toimii graafisesti ja mikä ei.

– Omassa työssäni tietojen etsiminen ja kuvareferenssit ovat arkipäivää. Asiantuntijaan ollaan itse tarvittaessa yhteydessä ja tehdään kysymyksiä tarkempien yksityiskohtien saamiseksi.

"Tällä hetkellä kaivelen esimerkiksi karttoja Isiksen laajentumisesta ja supistumisesta."

Kyyriäisestä graafisilla suunnittelijoilla tulisikin olla enemmän journalistista vastuuta ja koulutusta. Suomen Kuvalehdessä faktantarkistusta tehdään työryhmässä, luonnokset tarkistutetaan tarvittaessa asiantuntijalla.

Tiedon visualisoinnin tulevaisuus

Alan haasteet ovat samat kuin alan muillakin työntekijöillä. Työtehtävät pirstaloituvat useampaan eri julkaisukanavaan, ja se tuottaa työntekijöille stressiä. Kyyriäinen näkee silti visualistien tulevaisuuden valoisana.

– Tiedon visualisoinnin näkökulmasta on tosi mielenkiintoista, mitä nyt jo voidaan tehdä. Tietoa tulee lisää ja sen visualisoimiselle on jatkossakin tarvetta.

– Onko työpaikat medioissa vai jossain muualla, Kyyriäinen pohtii ääneen ja vastaa:

"Voi olla, että rinnalle tulee uusia toimijoita, kuten tiedon visualisointiin erikoistuneita konsulttiyrityksiä."

Sellaisia Suomessakin jo on, nimittäin Tieto näkyväksi -kirjan kirjoittaneilla Juuso Koposella ja Jonatan Hildénillä.