Uutisgrafiikan digitalisaatio = datajournalismi

Datajournalismi on nähty yhtenä hyvän ja laadukkaan journalismin pelastajista ja tarinankerronnan uudistajista. Kaikkiin toimituksiin se ei ole vielä edes rantautunut.

Datajournalismi on uusien työtapojen ja menetelmien kokeilua ja opettelua. Se on yksi metodi, joka hyödyntää tekniikkaa ja verkkoa datan analysointiin, julkaisemiseen ja visualisointiin. Ennen datajournalismia puhuttiin tutkivasta journalismista tai tietokoneavusteisten juttujen teosta.

Uusia datakerronnan tapoja kehitellään jatkuvasti.

On vaikeaa määritellä mikä on datajournalismia ja mikä ei. Yleisesti sen ajatellaan olevan suuresta informaatiomäärästä suodattamalla, analysoimalla ja tulkitsemalla tehty juttu, mutta yhtä hyvin se voi olla verkkolaskuri, -testi tai aikajana, joka on jollain tavalla vuorovaikutteinen lukijan kanssa.

Datajournalistisia juttuja saataisiin enemmän, jos toimituksissa olisi aihepiirin osaamista ja avointa dataa olisi paremmin saatavilla. Näin linjaa Jyväskylän yliopiston tutkija Heikki Kuutti Journalisti-lehden haastattelussa. (Journalisti.fi 17.3.2016.)

Viime vuonna Kuutti on julkaissut yhdessä Turo Uskalin kanssa Datajournalismin työkäytännöt -teoksen, jota voidaan pitää alan käsikirjana.

Tilastokuvioiden synty

Datajournalismin juuret ulottuvat samoihin esimerkkeihin, joita informaatiomuotoilun saralla yleensä esitellään. Varhaiset infograafiset esitykset olivat tehty erityisesti poliittiseen vaikuttamiseen. Vielä 1950-luvullakin niillä saattoi olla propagandistinen ulottuvuus. (Uskali, Kuutti, 2016, s. 47.)

Graafiset esitykset alkoivat yleistyä 1980-luvulla, jonka jälkeen niiden käyttö ja tutkimus ovat lisääntyneet voimakkaasti. Visuaalisuus ja visuaalinen tarinankerronta on saanut merkittävän rooli tämän päivän journalismissa. Ks. datajournalismin lyhyen historian aikajana.

Datajournalismin kansainvälinen läpimurto tapahtui 2005, kun teknologian kehitys ja tietokantojen avautuminen mahdollisti uudenlaisen uutisoinnin ja tarinan kerronnan.

Digitaalisen infografiikan nousukaudeksi Uskali ja Kuutti määrittelevät vuodet 2007–2012, jonka jälkeen verkossa julkaistujen infografiikoiden määrät ovat vähentyneet. Syyksi he epäilevät sitä, että infografiikan tekijät ovat siirtyneet mediasta yritysten palveluksiin. Toisaalta yritykset ovat alkaneet käyttää markkinoinnissaan yhä enemmän dataviestintää ja palkanneet parhaimmat tekijät itselleen.

Alan pioneerit

Datajournalismin työkäytännöt -kirjassa esitellään, kuinka alan kehitys Suomessa on lähtenyt liikkeelle muutamista avainhenkilöistä ja heidän kiinnostuksestaan datan visualisointeihin. Näitä henkilöitä leimaa innostuksen lisäksi tiedon avoin jakaminen.

Ensimmäinen heistä on Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen, joka blogissaan www.esamakinen.fi edelleen jakaa uusinta tietämystään kaikille kiinnostuneille. Hänen esimerkistään kokosin datajournalismin lyhyen historian blogista löytyvien ohjeiden avulla seuraavalle aikajanalle.

Toinen alan vaikuttajista on diplomi-insinööri Teemo Tebest, jonka visualisointiaiheinen blogi http://datajournalismi.blogspot.fi on yksi Suomen suosituimmista. Tebest kiertää myös luennoimassa työstään. Kolmen pioneerin joukossa mainitaan myös freelancer Jens Finnäs, jonka englanninkielinen Dataist-blogi https://dataist.wordpress.com on ensimmäisiä Suomessa.

Osaksi toimitustyötä

Suomalaisista toimituksista Helsingin Sanomiin perustettiin Esa Mäkisen johdolla ensimmäinen suomalainen datadeski vuonna 2012. Kehitys on jatkunut mediaa koettelevista huonoista vuosista siten, että datadeskiin on sulautettu printin grafiikka vuonna 2015. HS:n Datadeskissä työskentelee koodaavia graafikoita, videograafikoita, datajournalistinen toimitussihteeri, designtoimitussihteeri sekä printtigraafikot. Datadeski tuottaa grafiikan, animaation ja interaktiivisen sisällön kaikkiin Helsingin Sanomien kanaviin.

Yleisradion Plus-deski perustettiin puolestaan vuonna 2013. Heidän kokoonpanossaan kahdeksan henkilöä, joista kolme on koodaavia toimittajia, kolme graafista suunnittelijaa ja kaksi tuottajaa, joista Juho Salminen on myös deskin esimies.

Muun muassa amerikkalaisissa medioissa on viime vuosina käynyt niin, että datajournalismin vakiinnuttua osaksi toimitustyötä varsinaisia datadeskejä ei ole enää tarvittu. Jokainen toimittaja näkee omassa työssään datan mahdollistamat ulottuvuudet: Mistä dataa voidaan hankkia ja kuinka hyödyntää sitä omassa juttuprojektissa.

Työkalut ja haasteet

Datajuttuja tehdään räätälöidysti tai juttumalleja ja verkkosovelluksia kokoamalla “työkalupakeiksi”, joista toimittajat voivat niitä ammentaa. Graafisten verkkouutissovellusten avulla voidaan tehdä tietynlaisia visualisointeja verkkoon, kuten aikajanoja, kyselyjä, karttoja jne.

Omannäköinen ja itselle räätälöity datavisualisointi vaatii aina koodausta ja suuren datan purkamisen, käsittelyn ja visualisoinnin ammattilaisia. Joko ne ovat talon sisällä tai sitten ne hommataan talon ulkopuolelta. Jotta homma ei olisi turhan helppoa, verkkolehtien julkaisualustat ovat jäykähköjä ja ne asettavat verkkografiikan tekemiselle omat raaminsa.

Uusimpina huolenaiheina on mobiilipäätteeseen valmistettava datavisualisointi ja sen vaatimukset yksikertaisuudesta ja selkeydestä. Toisaalta myös kansalaisten medialukutaidon riittävyys on kysymysmerkki.

Miten journalistinen ja yhteiskunnallinen sisältö erottuu muusta verkkoaineistosta?

Alan satavuotinen perinne

Sanoma- ja aikakauslehdissä infografiikka on ollut erityisesti graafisten suunnittelijoiden ja taiteilijoiden käsialaa. Tämän historian vuoksi graafiset esitykset ovat saaneet tekstin keventäjän roolin.

Miamin yliopiston alan professori Albero Cairo on kirjoittanut klassikkoteoksen The Functional Art – An Introduction to Information Graphics and Visualization. Cairo ei tee eroa infografiikan ja muun datavisualisoinnin välille, vaan sijoittaa ne samalle jatkumolle.

Monien muiden alan tutkijoiden lailla infografiikan visuaalisuus ja kokonaisilme tulee Cairon mielestä vasta ymmärrettävyyden ja toiminnallisuuden jälkeen.

Insinööritaustaiset infografiikan ammattilaiset pitävät visuaalista esitystapaa alisteisena sisällölle. Mielestäni nämä kaksi eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Tästä monia esimerkkejä löytyy sivustolta: http://www.informationisbeautiful.net.

Selkeä ja ymmärrettävä datavisualisointi voi olla myös kaunis ja visuaalisesti houkutteleva.