Tapaustutkimus: "Kansallispuvut"

Kansallispukuaiheinen lauantaimatinea julkaistiin kansallispukupäivänä 5.8.2017.

Laajaan matineapakettiin kuului Sanomalehti Karjalaisen B-osan kansivinkin lisäksi kansallispukukonsultin Taina Kankaan asiantuntijahaastattelu sekä viiden kansallispuvun esittelyt. Digilehden toteutus erosi printtiversiosta siten, että kuvia oli enemmän ja puvuista oli esittelyvideot, joihin oli lisätty grafiikkaa. Lue verkkoversio tästä.

Maria Kauppilan juttua ja kuvaa lukuun ottamatta tekstit, grafiikat, kuvat ja videot ovat käsialaani.

Mitä ja miten tuli tehtyä?

Ajattelin verkkoa, mutta tein vanhasta tottumuksesta pääpainoisesti printtiä. Tämä johti siihen, että verkko jäi viimeiseksi. Jälkiviisaana näen, että minun olisi pitänyt keskittyä pelkästään verkon tekemiseen ja toissijaisesti taittaa jutut lehteen. Vaihtoehtoisesti juttu voisi olla pelkästään verkkojuttu tai jopa verkkojuttusarja, jota ei välttämättä printtilehteen taitetakaan.

Alusta loppuun itse tehden saa vapauksia, joihin voi myös helposti kompastua niin, ettei näe metsää puilta. Isommassa tiimissä työ jakautuu tasaisemmin. Keskustellen ja yhdessä tehden materiaali rajautuu ja jutut hioutuvat paremmiksi kuin yksin puurtaen. Lisäksi jotkut ideat jäävät toteuttamatta koodauspuutteen vuoksi. Esimerkiksi digilehteen olisi ollut hauskaa luoda kansallispuvuista testi, joka auttaisi valitsemaan lukuisien pukujen joukosta itselle sen sopivimman asun.

Yhdessä tehden materiaali rajautuu ja jutut hioutuvat paremmiksi kuin yksin puurtaen.

Kompastuin myös toisaalla tekniseen toteutukseen, kun tein verkkojulkaisuun kansallispukuesittelyt videoina. Adobe Premier -ohjelmalla tehdyn peruseditointityön jälkeen minun olisi kannattanut siirtyä Adoben After Effects -ohjelmaan tekemään graafiset elementit erikseen. Lisäksi en huomioinut sitä, että vaakatasoon kuvatut videot eivät sovellu somejakoon esim. Instagramiin.

Lisää jälkiviisastelua

Ajattelin, että kansallispukuaihe antaa sekä historiallista näkökulmaa että paljon visuaalista leikittelyn mahdollisuutta. Törmäsinkin siihen, että kansallispuvut olivat monille niin tärkeä ja vakava aihe, ettei sillä mielestäni voinut leikitellä. Kansallispuvun käyttäjät olivat tärkeämpiä kuin visuaaliset hassut ideani, kuten kuvitteellisen Pohjois-Karjalan kansallispuvun luominen.

Tekeminen oli mielenkiintoista ja ajoittain tuskallista, kun tasapainoilin suunnitelmieni ja toteutusmahdollisuuksien välissä. Lukijalle kansallispukumatinea näyttäytyi oletettavasti eri tavalla kuin tekijälleen. Kokonaisuuteen olisikin voinut liittää yleisölle etukäteen "tiisereitä" ja kyselyitä sekä jälkikäteen kansallispukupäivän tapahtumien somekuvasaldoa.

Lopputulos ei viime kädessä tuonut uutta sisältöä printtiin eikä digiin.

Lopputulos ei viime kädessä tuonut uutta sisältöä printtiin eikä digiin. Se loi kuitenkin mahdollisuuden kokeilla uusia toimitusosastojen rajojen ylittäviä työskentelytapoja. Eikä mikään ole turhaa, tekemisen kulttuurissa on tapahtunut tämän jälkeen selvä muutos: Videoita tehdään enemmän kuin ennen ja osa niistä on graafikon itse suunnittelemia tai osana työryhmää.

Peli on avattu myös uudenlaiselle verkkografiikalle, jota on tämän jälkeen kokeiltu eri juttujen yhteyksissä. Lisää siitä kehitysehdotuksissani yhteenvetoa-osiossa.