Uutisgrafiikka palvelutiskiltä vai grafiikkatoimittajalta

Ammattitaitoinen graafikko yhdistää sekä sisällöllisen selkeyden että visuaalisen näyttävyyden.

Sanomalehti Karjalaisen visuaaliseen toimitukseen lasketaan kolme graafikkoa ja viisi valokuvaajaa. Se perustettiin 2000-luvun alkupuolella .

Työmme toimituksessa on perinteisesti jakautunut niin, että toimittajat kirjoittavat, valokuvaajat kuvaavat ja graafikot tekevät uutisgrafiikkaa, kuvittavat ja taittavat.

Viime vuosina työroolien raja-aidat ovat onneksi madaltuneet.

Työpäivääni saattaa sisältyä sekä seuraavan päivän lehteen tulevaa grafiikkaa että teemasivujen, kuten matinean suunnittelua ja kuvitusta. Lisäksi päivän työtehtäviin kuuluu perustaittotyöt, sivujen vedostamiset korjauksineen sekä sivujen kumppaneille ja painoon lähettämiset. Myös niin sanotut vapaataittosivut ja isommat visuaaliset kokonaisuudet ovat graafikoiden käsialaa.

Onnistumisista oppia

Viime vuosina Karjalaisen visuaalinen toimitus on saanut tasaiseen tahtiin palkintoja eri ulkoasukilpailuista, joissa arvioidaan muun muassa visuaalista kerrontaa.

Palkintojen ääreen pitäisi pysähtyä ja käydä analyyttisesti läpi, mitkä olivat onnistumisen avaimet?

Parhaimmat työt ovat useimmiten syntyneet yhteistyönä, jolloin tekijöinä on yleensä toimittaja, kuvaaja ja graafikko. Uutispäällikkö ja visuaalisen toimituksen esimies ovat voineet määritellä jutun lähtökohdat, julkaisutilan ja päivämäärän, muuten tiimillä on ollut vapaat kädet ja luottamus yhteiseen tekemiseen. Tällaisesta lähtökohdasta on syntynyt vapaata assosiointia, ideoiden pallottelua ja vuoropuhelua, josta on syntynyt hyvä lopputulos.

Palkinnot ovat seurausta hyvästä työstä.

Menestystä Karjalaiseen on tullut muun muassa European Newspaper Awardseissa.

Tässä omat palkitut sivuni viime vuodelta, joista ensimmäinen broatsheet-ajalta. Korisliiga-sivulla Katajan koripalloilijoiden jalankokoa sai verrata omaan jalkaan oikeassa mittasuhteessa.

Kuvitus lauantaimatinean seksuaalisuutta ja seksiä käsitteleviin juttuihin.

Katso tästä kaikki palkitut sivut vuodelta 2016.

Yksi graafi, kiitos!

Päivittäisessä työssä vuoropuhelu toimittajan ja kuvaajan kanssa jää silti helposti tekemättä. Grafiikan tai kuvituksen tarve näkyy graafikolle tilauksena, jonka saatteena voi olla hyvin lyhyt kuvailu.

Visuaalisuutta mietitään vieläkin liian monesti viimeisenä.

Tällöin graafikon työnä on palasten parsiminen kokoon mahdollisimman hyväksi paketiksi niin, ettei lukija huomaa alkusuunnittelun puutetta. Toisaalta myös etukäteen suunniteltu työ voi muuttua aivan toisenlaiseksi, kuten esittelen myöhemmin oman kansallispukuihin liittyvän juttupaketin osalta. Yleensä A ja B -suunnitelmista ei kuitenkaan ole haittaa.

Tieto näkyväksi -kirjassa puhutaankin eurooppalaisissa sanomalehdissä vallalla olevasta service desk -mallista, jossa suunnittelijat nähdään varsinaisesta sisällöstä vastaavien tekstitoimittajien apulaisina. Graafikolla ei nähdä olevan journalistista vastuuta ja vapautta samalla tavalla kuin kirjoittavilla toimittajilla. Graafisen suunnittelun ensisijainen tavoite voi tällöin olla pelkästään innovatiivinen esitystapa, jota graafisen suunnittelun koulutus ja työkulttuuri vielä korostavat.

Grafiikkajournalistiksi?

"Rapakon takana" visuaalista journalismia on tehty eri tavoin jo pitkään, esimerkiksi The New york Times ja USA Today -lehdissä graafikot ovat tasavertainen osa journalistista työyhteisöä. Suunnitteluosasto ei koostu vain graafikoista ja heidän esimiehistään, vaan toimituksessa työskentelee useita grafiikkatoimittajia. The New York Timesissa kaikki suunnittelijat ovat ammatti-identiteetiltään journalisteja. (Koponen, Hildén, Vapaasalo, 2016, s. 318.)

Jos kunnianhimoista visuaalista journalismia halutaan tehdä, palvelutiskiajattelu tulisi kitkeä pois.

Alberto Cairo suosittelee, että graafikot järjestäisivät työpajan, jossa toimittajille esiteltäisiin helppokäyttöisiä visualisointityökaluja ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten visualisointi käytännössä tapahtuu (Koponen, Hildén, Vapaasalo, 2016, s. 319).

Kirjoittavat toimittajat ja graafiset suunnittelijat voisivat siis ristiinkouluttaa toisiaan osaamisensa pohjalta.

Lisäksi graafikoiden tulisi olla fyysisesti läsnä sisällöntuotannosta vastaavassa työyhteisössä eikä ulkoistettuna palveluna, kuten monissa lehdissä toimitaan tällä hetkellä.